Episode 9

Miksi hevosiin kohdistuu väkivaltaa? - Nina Laiho

Published on: 22nd March, 2022

Vieraana hevosten ongelmakäyttäytymiseen erikoistunut eläintenkouluttaja Nina Laiho.

Keskustelemme hevosiin kohdistuvasta väkivallasta ja sen välttämisestä.

Lue lisää:

Eläintenkouluttaja Nina Laiho 

Mukana joukkueessa SEY Suomen eläinsuojelu ja Kodittomat.info.

Musiikki: Sari Toivola

Transcript
Marko:

Tämä on Nelijalkajoukkue podcast, nelijalkajoukkue.show Minä olen Marko Lindgren ja tänään kanssani on hevosten ongelmakäyttäytymiseen erikoistunut eläintenkouluttaja, Nina Laiho. Tervetuloa podcastiin, Nina.

Nina:

Kiitos.

Marko:

Tänään me puhumme hevosten kohtaamasta väkivallasta ja siitä miten tämän väkivallan voi tai miten se tulisi välttää.

Marko:

Mutta ennen kuin mennään siihen niin, Nina, sinä olet suorittanut eläinten koulutuksen erikoisammattitutkinnon, mutta mikä sai sinut erikoistumaan juuri hevosten ongelmakäyttäytymiseen.

Nina:

No mulla on aika pitkä hevostausta ja mä oon itse aloittanut ylipäätään kouluttamisen nimenomaan hevosten kanssa ja tietysti niitä ongelmia tulee sitten vastaan aika paljon.

Nina:

Mulla on ollut myös itsellä sellainen hevonen, jonka kanssa oli hirveästi ongelmia ja se oli oikeastaan semmoinen lähtölaukaus koko kouluttamiseen. Ja sitten myöskin juuri tähän ongelmakäyttäytymiseen.

Nina:

Eli sitten kun piti itse lähteä hakemaan erilaisia ratkaisuja kuin perinteiset menetelmät ei toimineet niin sitten se myös silleen salakavalasti ohjasi tähän alalle ja nimenomaan sitten tähän ongelmakäyttäytymisen hoitoon. Lisäksi ajattelen, että suomessa ei ole kyllä liikaa asiantuntijoita, jotka hevosten ongelmakäyttäytymistä nykyaikaisin keinoin.

Marko:

Mulle tulee mieleen, kun puhutaan koirien ongelman käyttäytymisestä, että yleensä ongelma on sen hihnan toisessa päässä, että onko se hevosten kanssa vähän sama asia sitten.

Nina:

Kyllä se oikeastaan on. Mä vähän jaottelen ongelmia yleensä noin noin 3 osaan eli on niitä ei toivottuja käytöksiä. Eli ongelma on oikeastaan ihmisen eikä sen eläimen ja usein kyse on siis siitä.

Nina:

Tässä esimerkiksi hevonen toteuttaa itselleen täysin luonnollista käyttäytymistä. Se käyttäytyy ihan normaalilla tavalla, mutta se ei ole ihmisen näkökulmasta ainakaan siinä kontekstissa toivottua sitten on ihan epänormaalia käyttäytymistä eli yleensä sitten jo hyvinvoinnin ongelmia.

Nina:

Ne on sitten yleensä sellaisia, mitkä ei välttämättä ihmisille niin haastavia, vaan ne on ihan oikeasti sen hevosen kannalta ongelmallisia ja sitten on ihan kipukäyttäytymistä, muuta vastaavaa jossain määrin myös opittua käyttäytymistä.

Nina:

Mutta se, että opittu käyttäytyminen tuottaisi käyttäytymistä, mitä kutsuttaisiin ongelma käyttäytymisessä, niin se on kuitenkin aika harvinaista. Eli useimmin se kyllä on se, että joko hevosella on sitten kipuja, tai sitten tosiaan se on. Se on hevoselle luonnollista käyttäytymistä, mutta se on ei toivottu konteksti ihmisen näkökulmasta.

Puffi:

Mukana Nelijalkajoukkueessa SEY Suomen Eläinsuojelu, Suomen suurin eläinsuojelujärjestö ja eläinsuojelun asiantuntija, sekä kodittomat.info, palvelu, jossa kodittomat lemmikit etsivät uutta loppuelämän kotia.

Marko:

Mutta sitten meidän teemamme on tämä hevosen kohdistuva väkivalta, niin miksi hevosiin kohdistuu väkivaltaa?

Nina:

No se on hyvä ja laaja kysymys kyllä, koska hevosen kohdistuu paljon sellaista kohtelua mikä ei missään nimessä olisi hyväksyttävää esimerkiksi koirien kanssa. Ja me tiedetään kyllä ihan viime vuosilta, että koiriinkin kohdistuu ihan silmitöntä väkivaltaa.

Nina:

Mutta paljon sellainen kohtelu mikä tuomittiin tässä koiran kanssa on hevosten kanssa hyvin arkipäiväistä ja mä uskon että iso syy on se, että hevonen on isokokoinen eläin ja juuret sen hevosen kouluttamisessa on tosi kaukana sellaisissa asioissa kuin ihmisten hyvinvointi on saattanut olla niin heikolla tasolla, että meillä ei ole ollut mitään lähtökohtia pohtia toisen eläinlajin ikään kuin hyvinvointia, vaan ollaan pitänyt saada asiat toimimaan jollain tavalla nopeasti ja tehokkaasti, mutta sitten näistä tavoista ei olekaan onnistuttu irtaantumaan siinä tahdissa. Mitä me saadaan kuitenkin vaikka oikein laadukasta tutkittua tietoa siitä, että miten hevosta voisi olla kannattavaa kohdalla, niin ettei tarvi käyttää väkivaltaa, vaan voitaisiin nimenomaan pitää ihan huolta sen hyvinvoinnista.

Marko:

Niin että iso eläin on ehkä vähän pelottava ja sitten sitä on pyritty kontrolloimaan. Mitä sä luulet että mikä siinä taustalla, että ne ikään kuin vanhat tavat ovat niin niin tiukasti vielä käytössä?

Nina:

Varmaankin se, että monella on tietysti ihan talous riippuvainen hevosista, eli tavallaan yleensä sitten se maksaa paljon rahaa kun pitäisi lähteä muuttamaan niitä toimintatapoja nopeasti ja sitten myös ihan sellainen hidas kulttuurin muutos eli läheskään kaikki oppilaitokset eivät vielä kouluta hevosalan ammattilaisia sellaisilla tavoilla missä vältettäisiin.

Nina:

Väkivalta on joko henkistä tai fyysistä ja sitten esimerkiksi ratsastuskoulut on konseptina sinänsä vähän haastavia, koska siellä on paljon semmoisia tekijöitä jotka on hevosille hyvin epäluonnollisia ja jotta ne saataisiin toimimaan ilman väkivaltaa, niin se nimenomaan vaatisi tosi paljon aikaa ja rahaa, jolloin tietysti sitten pohdittava sitä, että millainen se konsepti on, millainen sen pitäisi tulevaisuudessa olla, että me voitaisiin välttää väkivallan käyttö.

Nina:

Niin yleisesti. Ehkä sitten pohdin vielä sitä, että että kun hevonen on myös saaliseläin, se on hyvin nopea liikkeiltään ja sitten kun se yhdistetään siihen isoon kokoon ja ehkä siihen, että niin kun hevonen eläinlajilla ei ole ihan hirmuisen hyvin tunnettu.

Nina:

Toki kai kauhean moni niin kun ajattelee tuntevansa esimerkiksi kokemushistorian pohjalta, mutta kun ylipäätään on saatu sitä hyvää tietoa hevosista vaikka aika lähivuosina, jolla ylipäätään se faktapohjainen hevosista on suhteellisen uutta ja se tavoittaa ehkä ne tavalliset hevosenomistajat, hevoset, harrastajat, jopa ammattilaiset tosi hitaasti.

Marko:

Niin jos sitten ajatellaan että äsken mainittu niin sanottu ongelma käyttäytymistä ja sitten jos en haetaan ratkaisua väkivallan kautta, niin miten siinä sitten käy?

Nina:

Huonostihan siinä yleensä käy, eli päädytään aikamoiseen kierteeseen. Todennäköisesti siinä, että jos me pyritään esimerkiksi kitkemään ongelmakäyttäytymistä väkivaltaisin keinoin rankaisemalla, niin hevosella on kuitenkin joku syy käyttäytyä sillä tavalla, kun se käyttäytyy, vaikka se olisi kuinka ongelmallista ja vaarallista niin niin siinä on aina niin kun ongelmakäyttäytyminen on seuraus eikä syy mihinkään.

Nina:

Ja silloin jos se syy jää selvittämättä ja me pyritään vaan poistamaan se seuraus väkivaltaisin keinoin, niin on riskinä, että se hevonen kehittää jonkun vielä vaarallisemman itselleen haitallisen ja ympäristölleen haitallisen keinon yrittää ilmaista sitä syytä, mikä siellä taustalla on.

Nina:

Sen lisäksi voidaan aiheuttaa erittäin vakavia pysyviä psyykkisiä haittoja sille hevoselle. Henkinen väkivalta on vielä huonommin tunnettua, ehkä kun se, mikä voi olla hyvin arkipäiväistä fyysistä väkivaltaa.

Nina:

Eli esimerkiksi se voi johtaa opittuun haluttomuuteen, että jos hevosella on joku ongelmakäytös ja me ratkotaan sitä väkivaltaisesti, niin pahimmillaanhan se eläin sitten täysin sulkeutuu henkisesti, koska se kokee, että se voi mitenkään vaikuttaa ympäristöönsä, koska se on niin ennalta arvaamaton ja ei esimerkiksi mahdollisuuksia paeta näitä tilanteita ja näin edespäin.

Marko:

Mä koko ajan peilaan tota mitä sä kerrot koiran kouluttamiseen ja tavallaan, vaikka koira ja hevonen on niin erilaisia eläimiä ja kuitenkin ne oppii samalla tavalla ja niitä ei saa kouluttaa myöskään väkivallalla molempia että ne on hyvin samanlaisia siinä mielessä. Mitä sä oelt mieltä siitä?

Nina:

Itse koen, että nimenomaan koulutan hyvin samoin tai sama ideologia, samat asiat siellä taustalla. Tai oikeastaan kyse ei ole edes ideologiasta vaan ihan tutkitusta tiedosta, siinä, että minkälaista kohtelua, käsittelyä, kouluttamista nykyaikana kannattaa käyttää.

Nina:

Eli sehän on ja kaikki niin sanottuun oppimisteoriaan tai oppimispsykologiaan, mitkä on tutkittu ja lainalaisuuksia oppimisesta ja ne pätee ihan kaikkiin ihmiseen, elkärankaisiin ja todennäköisesti myöskin muihin eläinlajiryhmiin.

Nina:

Mutta sitten meidän täytyy tietysti tietää niitä lajityypillisiä eroja eli hevosesta esimerkiksi kolme tärkeintä seikkaa yleensä on juurikin se, että se on saaliseläin eli sen on pakko päästä joko pakenemaan tai sitten no ne saattaa myös jähmettyä pelkoreaktionaan ja niille pitäisi aina olla mahdollisuus näitä ilmaista silloin, jos niille tulee siihen tarve ja tietysti pyrkiä ennaltaehkäisemään, että tällaiseen tilanteeseen ei päädytä. Toisena se, että ne on monipuolisia kasvissyöjiä eli niiden pitäisi saada tosi laaja repertuaari erilaisia ravinnonlähteitä ja vielä se, että niiden pitäisi saada syödä pieniä määriä jatkuvasti ympäri vuorokauden.

Nina:

Ja sitten vielä se, että hevonen on pakollisesti sosiaalinen eläin eli se ei ole ikinä hyvinvoinnissa niin kuin vaihtoehto, että hevosta pidettäisiin yksin vaan sen pitäisi aina olla sitten laumassa muiden hevosten kanssa. Ja nämä määrittää hevosta ja sen kouluttamista tietyllä tavalla.

Nina:

Ja ehkä se koiran ja hevosen keskeinen ero on koko, mutta myöskin juuri sitten tämä ruokavalio on semmoinen, mikä on poikkeava ja koirassa se, että se voi olla myöskin petoeläin. Mutta toki nekin ovat myös saaliita itseään isommille eläimille.

Marko:

Niin aivan, mutta koiralla se ei ehkä ole niin pinnassa se saaliseläimen reaktiot kuin kuin hevosella. Tosiaan hevosen pitää saada syödä pieniä määriä useasti päivässä, se on semmoinen ehkä ihmisenkin pitäisi syödä pieniä määriä useasti päivässä, se on terveellisempää, mutta mitä sitten, jos se ei pysty tekemään niin, jos ruoka ei saakaan niin tasaisesti, niin mitä siinä on seurauksena.

Nina:

No hevosella, ihmisellä ja koiralla on se ero, että ihmisen tai koiran ruoansulatus käynnistyy, kun me ajatellaan tai nähdään ruokaa. Ja hevosella taas ruoansulatuselimistö on käynnissä ihan jatkuvasti, eli esimerkiksi niiden mahalaukku erittään jatkuvasti vatsahappoa, joka sitten pyrkii sulattamaan sitä ruokaa. Sen lisäksi hevosen mahalaukku on hyvin pieni eli sinne ei mahdu isoja määriä kerrallaan sitä ruokaa. Ja itseasiassa ihan lähivuosina on tullut myöskin tutkimus, jossa todettiin, että yli 4 tunnin ruoka välit on hevoselle ihan välitön hyvinvoinnin ongelma eli aiheuttaa muun muassa riskiä mahahaavasta, että kun siellä ei ole sisältöä siellä mahalaukussa, mitä se ruoansulatus elimistö saa siellä sulattaa, niin se voi alkaa syövyttää sitten esimerkiksi sitä mahalaukun pintaa siellä. Todennäköisesti me ei edes vielä ymmärretä täysin, että mitä kaikkia ongelmia se aiheuttaa, kun se koko ruuansulatuselimistön pitäisi saada rullata ja jauhaa koko aika siellä jotain ja niin ei tapahdu.

Nina:

Eli se on ihan ihan välitön ongelma, mutta sen lisäksi että se on ihan tämmöinen fysiologinen haaste, niin se on myös käyttäytymisen näkökulmasta haaste.

Nina:

Eli hevosella on aivoissa tarpeita sille, että sen pitää saada pureskella iso määrä päivässä. Sen pitää saada tehdä valintaa, etsiä, havitella sitä ruokaa laiduntaen.

Nina:

Sen lisäksi se on myös sosiaalinen tapahtuma, eli että pitäisi päästä muiden hevosten kanssa olemaan ja syömään ja silloin kun nää kaikki tarpeet jää toteutumatta tai ne ei toteudu riittävän hyvin, niin se on myös hyvinvoinnille ongelmallista ja se voi olla yksi tämmöinen asia mikä näyttäytyy ihmiselle sitten ongelmakäyttäytymisenä, että jos hevonen vaikka ei pääse syömään riittävästi riittävän monipuolista ruokaa oikeanlaisella tavalla eli laihduttamalla maan tasalta, jollain tavalla. Niin se voi vaikka pyrkiä sitten kiskomaan väkisin itse aina heinäpaalille tai ruoholle kun se näkee sen yksinkertaisesti siksi, että sillä on nälkä ja ne ruokailuun liittyvät tarpeet ei tyydyty.

Marko:

Niin että hänkin tuota niin apettaa mielellään porukassa. Kuinka helppo tai vaikea nuo tuollaiset tuommoisesta syistä johtuvat ongelmakäyttäytymiset on sitten tunnistaa?

Nina:

No ehkä tavalliselle hevosen omistajalle aika vaikeita, koska hevosmaailmassa ehkä sellainen ajattelu missä pohditaan syy-seuraus-suhteita on vielä aika uutta, että ajattelu on hyvin lineaarista.

Nina:

Sen lisäksi tietysti hevosmaailmassa vaikuttaa johtajuusajattelu, vielä jossain määrin koira maailmassakin ja kun perinteisesti lähes kaikki hevosen käyttäytymisen ongelmat on laitettu, johtajuusongelman piikkiin, mikä on ollut ihmisen näkökulmasta hirveän helppoa, koska aina voidaan sitten ajatella, että kun mä oon parempi pomo, niin ehkä nää tästä ratkeaa, vaikka niin ei oikeasti välttämättä edes käy.

Nina:

Todennäköisesti se suhde vain heikkenee ja näin edespäin tulee uusia ongelmia, mutta siinä kohtaa kun alkaa tarkastella asioita, syy-seuraus suhteen ja lähtee liikkeelle kivun pois sulkemisesta, hyvinvointi tekijöiden parantamisesta, käsittelyn kouluttamisen parantamisesta, niin kyllä siinä aika nopeasti päästään näkemään sitä muutosta.

Nina:

Aika moni ongelma lähdetään ratkomaan niin, että me kokeillaan tehdä niitä parannuksia mitkä lähtökohtaisesti toimii kaikille hevosille ja koska valtaosa hevosista asuu hyvin epäluonnollisissa elinolosuhteissa, niin aika pienetkin muutokset yleensä osoittaa meille sen, että okei, tämä ongelma oli riippuvainen hyvinvoinnin ongelmista, koska nyt kun me vaikka tarjotaan heinä useammin tai me ripotellaan pieninä nyrkkitupollisina sitä ympäri tänne tarhaa etsittäväksi ja ongelmat alkaa vähentyä, että on ollut nyt sitten tämmöisestä käyttäytymistarpeen toteutumisesta kyse.

Marko:

No sitten vielä, jos palataan tuohon väkivaltaan niin miten sitä voi sitten välttää?

Nina:

No siinä tarvitsee lähteä tutustumaan hevoseen. Ehkä vähän uusin silmin opetella hakemaan sitä faktapohjaista tietoa siitä, että minkälainen eläinlaji on kyseessä, jotta me voidaan tyydyttää sen tarpeita mahdollisimman hyvin niin, että se hevonen on myös mahdollisimman turvallinen, koska usein siihen väkivaltaan sorrutaan niissä hetkissä kun jotain on jo tosi pahasti pielessä. Jos hevonen on jatkuvasti stressaantunut esimerkiksi hyvinvoinnin ongelmien takia, niin siinä helposti juurtuu sen väkivallan käyttöön, koska se hevonen on koko ajan pikkasen vaarallinen. Ei siksi, että se olisi sen hevosen vika vaan sen elinolosuhteet saa sen vaikka käyttäytymään niin. Sen lisäksi on tärkeää opetella tutustumaan siihen hevosen elekieleen, mikä on hevoselle normaalia käyttäytymistä, mikä on epänormaalia käyttäytymistä ja minkälaisilla tavoilla hevonen ilmaisee sitä, että se on vaikka lievästi jännittynyt tai stressaantunut, jotta me siinä vaiheessa voidaan helpottaa tilannetta eikä vasta sitten kun meillä on jo ihan valtava pommi siinä käsissä. Sen lisäksi on hyvä tutustua oppimisen lainalaisuuksiin eli siihen juuri että miten eläin oppii, minkälaiset kognitiiviset kyvyt hevosella on eli miten se ajattelee asioita.

Nina:

Miten se pystyy muistamaan, miten se kategorisoi, koska ne on hyvin erilaisia kuin ihmisellä. Miten hevonen aistii maailmaa ja ylipäätään sitten siihen tutustuu kouluttamisen keinoissa siihen, että miten voi opetella käyttämään palkkioita eli positiivista vahvistetta. Yleensä hevosten kanssa on tosiaan se ruoka, mutta se voi olla myös esimerkiksi rapsutus.

Nina:

Tai tutkiminen tai joku sitten tämän tyyppinen ratkaisu. Se vaatii aluksi paljon harjoittelua, koska se on hyvin erilaista mitä perinteisesti hevosmaailmassa kouluttamisesta opetellaan, mutta se työ on kyllä aivan vaivan arvoista, koska silloin se meidän yhdessäolon laatu paranee huomattavasti.

Nina:

Se, että me voidaan edistää sen hevosen hyvinvointia ja se on turvallista meille kaikille osapuolille sekä henkisesti että fyysisesti.

Nina:

Tärkeintä on myöskin kivun tunnistaminen ja se että me valitaan hevoselle sellaisia välineitä käyttöön ja varusteita käyttöön, joilla on mahdollisimman vaikea tuottaa kipua.

Nina:

Eli aika monet valitettavasti välineet on sellaisia, että siitä on aika lyhyt matka siihen, että hevosta sattuu ja sellaisen kanssa hyvin kokeneenkin toimien on aika vaikeata olla niin, että sitä kipua ei aiheutuisi, puhumattakaan siitä, että väkivalta voi myös olla sitten väkivallan uhkaa. Eli jos hevonen on vaikka oppinut siihen, että kun mulla on tietty varuste, väline tässä läsnä ja mulla aiemmin sattunut, niin pelkkä se, että se asia on siinä läsnä voi olla hevoselle jo todella pelottava kokemus.

Marko:

Sä mainitsit tuossa aikaisemmin, että hevonen eläinlajina on melko huonosti tunnettu ja yksi pointti oli siinä, että ei ehkä ajatella että se on saaliseläinlaji ja se aiheuttaa sitten tiettyjä asioita siihen, miten käyttäytyy ja miten reagoi. Mitä muuta hevosessa on sellaista, mitä ei tunneta tarpeeksi hyvin tai mikä pitäisi ymmärtää paremmin?

Nina:

No ehkä nää kaks muuta mitä mä siinä yhteydessä tunnistan, että lähes kaikki hevoset tai oikeastaan ehkä jo kaikki tietää tämän saaliseläinpuolen, koska he on nähnyt sen kääntöpuolen siitä, kun hevonen yrittää vaikka paeta paikalta tai jähmettyy. Jähmettyminen tunnetaan vielä vähän heikosti.

Nina:

Se aiheuttaa vaaratilanteita se, että miten siihen, että reagoidaanko siihen sillä järkevyydellä, että vaikka se pelästyisi meidän mielestä ihan hassua asiaa, niin sehän on todellinen pelko hevoselle, jolloin me ei voida kuitata sitä vaan sillä, että se täytyy nyt vaan saada menemään sinne. Tai mun pitää nyt saada jatkaa sitä mitä mä olin tekemässä, koska se pelko on todellinen kokemus.

Nina:

Ja hevosen maailmankuva on erilainen kuin ihmisellä, jolloin ne voi pelätä meidän mielestä hassuja asioita.

Nina:

Mutta sen lisäksi mun mielestä hyvin selkeä osoitus siitä, että se sosiaalisuuden tarve on huonosti tunnettu, on se kuinka paljon hevosia pidetään yksin.

Nina:

Eli kuitenkin hyvin iso osa asuu karsinoissa ja tarhaa päivät yksittäin niin, että ne ei pääse oleen samassa tilassa muiden hevosten kanssa.

Nina:

Ja sitten no on tärkeä edistysaskel että, hevosia pidetään kaksin, mutta se lauma on kolmesta neljästä hevosesta ylöspäin ja se olisi hevoselle hyvinvoinnin kannalta välttämätön tila sitten kuitenkin.

Nina:

Surullinen väliinputoajajoukko on esimerkiksi orit, jotka lähes järjestelmällisesti pidetään yksin ja tietysti tammojen kanssa sitten ei voida päästää lisääntymään vapaasti niitä, mutta ori on oikeastaan luonnossa se todennäköisesti lauman sosiaalisin yksilö, sille olisi kaikkein tärkeintä saada hevosseuraa ja ne on ne jotka yleensä eristetään muista hevosista täysin, jopa niin että niillä ei ole näkö tai kosketusyhteyttä muihin hevosiin. Sitten on tää ruokavalio puoli eli juurikin se että usein hevoset saa ruokaa 3-4 kertaa päivässä, jolloin ruokavälithän on auttamatta liian pitkiä. Onneksi kaikennäköinen automatisointi vähän auttaa tällä hetkellä, jotkut hevoset saa vapaasti ruokittua heinää, jos niiden aineenvaihdunta sietää sitä niin ettei tule ylipainoa hälyttävän paljon siitä.

Nina:

Mutta tuota, mutta edelleenkin se, että myöskin se hyvin kapea määrä erilaisia kasvilajikkeita siinä heinässä on usein riittämätöntä, eli niiden pitäisi saada valikoida kausittain hyvin erilaisia kasveja. Ne voi syödä jopa oksia, ehkäpä jopa marjoja, sammalia, juuria, kaikennäköistä ja niiden pitäisi saada tehdä sitä valintaa, koska se tarve on koko ajan siellä olemassa ja myöskin niiden elimistö saattaa ihan vaatia sitä. Eli tämä on yksi selvä haaste, että vaikka meillä olisi heinä, missä on äärettömän hyvät heinäanalyysit, niin yleensä heinä sisältää vain hyvin kapean määrän erilaisia kasvilajikkeita.

Nina:

Eli se on sitten toinen sellainen asia ja se on myös sääli siksi, että esimerkiksi ruokapaikan käyttö, mikä on vielä jokseenkin vieroksuttu, mutta se on kyllä kasvavassa suosiossa, on ymmärretty, kuinka hyödyllinen työkalu se on, koska hevosella on käytännössä aivan loputon nälkä. Eli niitä on vaikka koira verrattuna mukavampi kouluttaa sen ruoan kanssa, koska ei tarvitse pelätä sitä, että maha tulisi täyteen.

Nina:

Ei niillä tule maha täyteen vaan se hyrrää se koneisto siellä koko ajan ja siinä ei ole sellaista pelkoa, mikä sitten koiran kanssa on aika tyypillistä. Ja se, että se tuo myös hevosen hyvinvointiin oikein käytettynä todella paljon lisäarvoa, kun sitä ruokaa käytetään siinä kouluttamisessa, koska ruoka on hevoselle yksi tärkeimmistä asioista maailmassa. Valtaosan ajasta luonnossa hevoset käyttää ajan siihen laiduntamiseen, ruoan hankintaan ja sama me nähdään oikeastaan laitumella kesäisin, että mitä ne hevoset sitten tekee, niin nehän syö, syö ja syö, koska siihen heidät on luotu alun perin.

Marko:

Ja aivan totta tuo hauskasti mieleen tuosta myöskin ruoan monipuolisuudesta, että heillä pitäisi olla tarjolla myös satokauden mukaista sapuskaa sitten.

Nina:

Suomessa se ei ole ihan helppo asia, koska tietysti meillä ei ole täällä kyllä kuin hirveän yksipuolisesti valtaosa vuodesta mutta tuota. Mutta joo Suomi ei ole siinä mielessä helppo maa.

Marko:

Niin se ei ole ihan luonnonmukainen ympäristö hevoselle. Tuosta kouluttamisesta vielä sen verran. Voiko tuota niin tämän, voiko hevosen nää ikään kuin luonnonmukaiset tai siis vaistomaiset reaktiot kouluttaa jotenkin pois. Voiko pelon kouluttaa pois?

Nina:

Ehkä sanoa, että kouluttaisin pelon pois voi olla sinänsä harhaanjohtava, että jos hevonen on kokenut pelkoreaktion jotain asiaa kohtaan, niin se kyllä pysyy muistoissa, koska sehän on selviytymisen kannalta ensisijaisen tärkeää, että kun mä olen pelästynyt jotain, niin mä muistan sen jatkossakin, jotta mä en esimerkiksi pääse hengestäni, jos se sitten oli vaikka peto tai mä jäin kiinni johonkin jalastani tai mitä ikinä se sitten onkaan.

Nina:

Mutta me voidaan kyllä siedättää, eli me voidaan saada kyllä hevoselle opetettua erilainen käyttäytymistapa ja se pelko voi lievittyä eli se ei ehkä ole siellä muistissa sitten niin vahvana enää, mutta siedätyksessäkin on tietysti se, että me ei voida vaan sen varjolla palata takaisin toimimaan niin kuin on aiemmin toimittu. Jos se aiheuttaa hevoselle pelkoa, koska se pelko sieltä kyllä voi herätä uudelleen.

Nina:

Mutta siedätys on se koulutustapa millä me voidaan saada lievitettyä sitä pelkoa ja tosiaan opetettua myös uusi käyttäytymismalli hevoselle niihin tilanteisiin, joissa se sitten aiemmin on pelännyt.

Nina:

Se tietysti vaatii järjestelmällisyyttä ja aikaa ja kukaan ei voi sanoa aikataulua siedätykselle, koska se hevonen on se, joka määrittää sen, että missä aikataulussa se siedätys voi edetä ja sekään ei ole tietoinen ratkaisu hevoselta, vaan se on kyse siitä, että miten se hermosto alkaa toimia uudella tavalla, kun se on aiemmin johonkin tiettyyn vaikutteeseen reagoinut tietyllä tavalla, niin miten se minkälaisella aikataululla se hermoston toiminta alkaa muuttua.

Marko:

Niin, että alkaa ne ärsykkeet tuntua jo turrilta, ettei enää jaksa kiinnittää huomiota niin se.

Nina:

Joo aivot eivät ikään kuin enää huomaa niin selkeästi näitä asioita.

Marko:

Joo, mä ajattelin nimenomaan esimerkiksi näitä poliisin palveluksessa olevia hevosia, että ne joutuu aika yllättäviin tilanteisiin joka varmaan kouluttamattomille hepulle olisi aika aika kamalia paikkoja.

Nina:

Kyllä, mutta tavallaan se, että yleisesti kouluttamalla voidaan lievittää huomattavan laajasti pelokkuutta ja niin kuin hevonen, joka on todella pelokas me puututaan sekä sinne hyvinvointiin, terveyteen, että sitten siihen käsittelyyn ja kouluttamiseen. Me pystytään pidentämään jatkuvasti sitä ikään kuin matkaa siihen, että hevoselta tulisi vaikka se pakoreaktio ja yleensä tässä käsi kädessä muuttuu myös hevosen omistajan tuntemus sitä hevosta kohtaan.

Nina:

Eli me ruvetaan näkemään varhaisessa vaiheessa, että milloin se hevonen on lievästi jännittynyt, jotta me voidaan siinä kohtaa palata takaisin sinne alueelle, missä se hevonen pystyy rentoutumaan tai auttamaan sitä erilaisilla harjoitteilla siinä, että se taas pystyy se hevonen olemaan rauhallisempi.

Nina:

Ja aika usein siihen tarvitaan myös, ehkä sellainen oma ajattelumaailman muutos siitä, että on valmis muuttamaan omia odotuksiaan, että vaikka mä haluaisin lähteä nyt maastolenkille, mutta hevonen pelkää kun me lähdetään pihasta pois ja se ei lievity se pelko että vaikka me mennään takaisin sinne tallipihalle ja yritetään lähteä uudestaan, se pelko herää, niin okei, me ei lähdetä maastoon tänään vaan me tehdään jotain muuta ja mä pyrin selvittämään, että miksi tää nyt tänään pelotti vaikka eilen kaikki meni hyvin.

Nina:

Suurin tämmöinen hevostuttavuus, joka on tehnyt muhun vaikutuksen on itse asiassa tämmöinen hevonen, joka oli Portugalissa. Olin siellä tämmöisessä tämmöisellä rescue-tilalla vapaaehtoisena ja siellä sitten pääsin kouluttamaan myöskin näitä hevosia.

Nina:

Ja siellä oli tämmöinen Querida-niminen hevonen, joka oli pelastettu todella karuista oloista eli näin siitä kuvia silloin kun se on sitten tullut tälle tilalle ja en ole siis ikinä nähnyt eläissäni niin huonokuntoista hevosta eli aika moni olisi todennäköisesti luovuttanut sen suhteen heti alkuunsa, mutta tämän tilan omistaja sitten päätti, että hän ottaa sen hoiviinsa ja kokeilee antaa sille vielä elämän.

Nina:

Ja tuota kuitenkin sitten siinä kohtaa kun mä menin sinne, niin se oli jo saanut hyvin sitten vähän lihaa luidensa päälle siellä syödessään ja terveydellisiä toimenpiteitä oli tehty sen verran kuin pystytty.

Nina:

Siltä oli muun muassa poistettu toinen silmä, kun se oli sitten tulehtunut niin pahasti, että siitä meni näkö, mutta siellä oli sitten kuitenkin ongelmana se, että tää ei sietänyt ihmisiä ollenkaan, vaan suhtautui hyvin aggressiivisesti ihmisiin, eli sillä pidettiin koko aika esimerkiksi riimua päässä ja sitä ei käytännössä voitu edes taluttaa turvallisesti paikasta toiseen.

Nina:

Koska se oli niin vaarallinen ja minä pääsin sitten sitä kouluttamaan. Mä halusin aluksi niin kuin opettaa sille riimua uudestaan, jotta siitä voisi ottaa sen riimun pois päästä, koska sekin selvästi teki sille hiertymiä, jotta sille se oppis sitten pukemaan sitä päälle ja lisäksi sen jalat oli hyvin huonokuntoiset.

Nina:

Siellä oli ihottumaa, koska se oli löydetty paikasta, missä oli paljon mutaa, polviin asti mutaa ja sinne oli kuollut muita eläimiä. Eli siellä on ollut bakteereita sitten hurjasti ja siitä näkyi sitten jäljet edelleen.

Nina:

Ja tota mä lähdin sen kanssa rauhallisesti harjoittelemaan ruokapalkan kanssa ja se oli ihanaa miten se seuraavana päivänä jo, kun se näki mut ,niin se hirnui minulle kaukaa että hei tuuppa tänne.

Nina:

Voidaanko lähteä tekemään näitä lisää ja se oli mullekin tosi pelottavaa, koska minua oli varoiteltu siitä hevosesta hirveän paljon, että se on vaarallinen. Jolloin mä siis aloitin kouluttamisen aidan takaa ja tehtiin siellä hyvin, hyvin pitkään harjoituksia ja se oppi hämmästyttävän nopeasti. Mä olin siellä kaks viikkoa ja kun mä lähdin sieltä pois, niin sille saatiin laitettua riimu päähän ja otettua pois, me saatiin pestyä sen jalkoja vesiletkulla. Mä sain mentyä sinne aitaukseen sen kanssa niin, että mä levitin rasvaa niihin jalkoihin.

Nina:

Niin, että se oli täysin turvallista ja tuota sinne jäi sitten tämmöinen hoitaja, jolle mä opetin nämä samat asiat niin, että hän pystyy jatkamaan näitä asioita sitten sen hevosen kanssa ja siinä kohtaa sitten kun lähdin sieltä pois, niin sitä lähdettiin myöskin totuttamaan sitten muihin hevosiin, että hän pääsisi vielä olemaan laumassa.

Nina:

Tässä paljastui kouluttamisen yhteydessä, että itse asiassa toinenkin silmä oli todennäköisesti sokea, eli siinä piti vielä itse sopeuttaa omaa toimintaansa aika paljon siihen, että mun piti antaa sille toistuvasti vähän merkkejä siitä, että mitä tapahtuu, että riimu lähestynyt päätään ja mä oon täällä ja nyt mä oon tuolla ja nyt tapahtuu tällaista.

Nina:

Ja näin edespäin, eli se oli todella opettavaista, koska piti itse olla hyvin varovainen, että mun oma toiminta ei ole hänelle pelottavaa, jotta hän ei koe tarvetta käyttäytyä aggressiivisesti eikä mitään uhkaavaa tilannetta siis kertaakaan tapahtunut, eli siinä varovaisuudessa onnistuin hyvin.

Nina:

Se oli myös koulutuksellisesti hyvin kiinnostavaa, koska tälle hevoselle, jonka hyvinvointi oli aika huonolla tolalla, niin sillä positiivisella tekemisellä ihmisen kanssa oli ihan valtava merkitys. Se oli sen päivän huippukohta, kun se näki mut.

Nina:

Ja muistan, että kun tulin kotiin, oman hevoseni luo, olin pettynyt, kun hevonen vähän oli silleen et jaa sä tulit taas OK.

Nina:

Mutta sitten samaan aikaan tajuan, että sillä oli hyvinvointi aika hyvällä tolalla. Sillä oli muitakin juttuja, sillä oli muita hevosia ja tilaa ja ruohoa ja näin edespäin, jolloin se on ihan positiivinen asia, että mä en ole se ainut hyvä asia siellä elämässä, mutta se oli myös ihanaa, että pystyi konkreettisesti auttamaan siinä, että sen hevosen ei tarvitse koko ajan ihmisten lähellä pelätä, että mitä tapahtuu, vaan se oppii, että ihmisen kanssa voi tapahtua myös positiivisia asioita. Mutta se mikä minua hämmästytti, oli juurikin se oppimisen nopeus, että kahdessa viikossa se suhtautui täysin eri tavalla ihmisiin.

Nina:

Muutkin pääsi esimerkiksi siivoamaan tarhaa samalla kun se oli siellä. Se uteliaasti kulki perässä ja katseli, että mitä tapahtuu.

Nina:

Ja sitä oli lähdetty mun lähdön jälkeen jopa sitten taluttamaan pieniä matkoja ja näin se luottamus ihmisiin alkoi siinä sitten vähän rakentua.

Nina:

Ei tietenkään päästy mihinkään päätepisteeseen, mutta kyllä se eläinten oppimiskyky ja tietynlainen anteeksiantavuus on aina vaan kerta toisensa jälkeen täysin hämmästyttävä.

Marko:

Tämä oli Nelijalkajoukkue-podcast. Jos pidit jaksosta, vinkkaa toki kaverillekin. Tuottajana ja editoijana toimin minä, Marko Lindgren ja Huima Production. Taustalla soivan musiikin on tehnyt Sari Toivola. Lähetä palautetta osoitteeseen palaute@nelijalkajoukkue.show. Jakson merkinnät ja uudet jaksot löytyvät osoitteesta nelijalkajoukkue.show. Kiitos, että kuuntelit!

Next Episode All Episodes Previous Episode
Show artwork for Nelijalkajoukkue

About the Podcast

Nelijalkajoukkue
Keskustelua eläinsuojelusta ja eläinten oikeuksista
Podcastimme on vankasti eläinsuojelun ja eläinten oikean kohtelun kannalla. Jokaisessa jaksossa vieraanamme on eläinsuojelun ammattilainen tai vapaaehtoinen eri aloilta ja eri puolilta Suomea. Vieraamme kertovat omista kokemuksistaan ja siitä, miten heistä tuli eläinten puolestapuhujia.

Jokaisessa jaksossa nostamme esiin myös yhden, vieraallemme tärkeän eläimiin ja eläinsuojeluun liittyvän teeman. Vieraamme kertoo myös omaa elämää koskettaneen eläintarinan tai -kohtaamisen.

Mukana joukkueessa:
SEY Suomen eläinsuojelu https://sey.fi
kodittomat.info https://kodittomat.info

Grafiikka: Sari Toivola ja Jesper Nurkkala